Viime viikonloppuna räppäri Talonpoika Lalli heitti keikat Ylläksen Äkäshotellin yökerhossa ja Rovaniemen Arctic Pride-tapahtumassa ja ensi viikonloppuna hän esiintyy Saariselän Arktista Ilmaa-bailuissa ja Kemin Coronarockissa.
Lalli on tahkonnut Lapin keikkoja jo kymmenen vuotta. Hän sanoo, että alussa ei auttanut nirsoilla, vaan piti lähteä kaikkeen mukaan.
– Sitä sai melkein itte maksaa, että pääsi keikoille, nykyään jo soittavat. Mutta mitä enemmän tekkee keikkaa, sitä enemmän sitä tulleekin. Puskaradio toimii sananlevittäjänä. Se on mukavaa, ei tartte enää myyä itteä. Saa keskittyä musiikin tekemiseen ja esittämiseen.
Vankasta suosiosta Lapissa kertoo myös ensi kertaa jaettu Keksi-musiikkipalkinto, jonka äänestyksen Lalli vei lopulta ylivoimaisesti. Keikkailua hänen on pitänyt kuitenkin vähän hillitä, sillä viikolla hänen ajan vie opiskelu Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa, josta kolmen vuoden päästä hän valmistuu musiikkiteknologiksi ja jonka jälkeen hän aikoo suunnistaa etelän räppimarkkinoilla.
Lalli esiintyy kevään mittaan pohjoisessa yksin taustanauhojen ja yhtyeensä Kirveenkantajien kanssa. Kaksi keikoista hän tekee ystävänsä Emma-palkitun Asan kanssa.
Tässä keikat: 27.2 Saariselkä, Arktista Ilmaa 28.2 Kemi, Coronarock 7.3 Salla, Eastrock 20.3 Rovaniemi, Kumautus klubi (Kirveenkantajat & Asa) 21.3 Äkäslompolo, Pirtukellari (Kirveenkantajat & Asa) 25.3 Inari, Papana 29.3 Pyhätunturi, Kalletalo (Kirveenkantajat)
Miten sinusta tuli räppäri Talonpoika Lalli?
– Vuosi oli 2003. Edorf oli just voittanut räpin SM-kisat. Hän ja muut ivalolaisräppärit esiintyivät sitten FAM-016-tapahtumassa. Lähettiin porukalla linja-autolla Ylitorniolta Ivaloon kattoon keikkoja. Se reissu antoi viimisen kipinän räppäämiseen.
Mie olin 14. Niitä katto ylöspäin, että mieki haluan olla tommonen. Ivalon Guerra Norte-porukassa oli idolit. Toki rovaniemeläinen Tulenkantajatkin vaikutti. Kerkesin pari keikkaakin heiltä nähä, Aawastockissa ja Järvenpään Puistorockissa.
Ivalon reissusta vuosi eteenpäin syntyi sitten eka räpteksti Kirkkain tähti. Siitä se lähti.
Räppäreillä on tapana kertoa elämästään ja takoa kotikyläralleja. Sinä olet omistanut räpit Ylitorniolle ja Rovaniemelle. Olet musiikkitieteilijä Marja Mustakallion ja taidemaalari Pekka Hermanni Kyrön poika, miten elämä on sinua kuljettanut?
– Olen syntynyt Ivalossa, josta isä on kotosin. Asuttiin siellä ensin viisi vuotta, jonka jälkeen muutetiin Turkuun, jossa äiti teki lisensiaattityönsä. Viisi vuotta ja takaisin Lappiin. Äiti alkoi tekemään väitöskirjaansa Ylitorniolla. Asuttiin pari vuotta mummon pihamökissä Nuotiorannalla, jonka jälkeen äiti osti talon Övertorneålta. Taas viisi vuotta ja sitten muutin jo omilleni Rovaniemelle. Eli elämä on mennyt viiden vuoden sykleissä, paitsi Roissa se tuplaantui.
Räppihommaa et tehnyt Rovaniemellä kuitenkaan ammatiksesi?
– Mulla on talonrakentajan peruskoulutus, mutta tein pääasiassa putkitöitä, viemärinkorjauksia. Tykkäsin siitä hommasta kovasti. Varmasti sitä tulen tekemään jatkossakin, jos en pidempään, niin ainakin kesäduunina.
Vapaa-aikana tein kotistudiossa demoja, kävin keikoilla ja pyöritin Kummautus-klubia.
Hoksasin kuitenkin, että jos aikoo räppäämisen kanssa menestyä, siihen tarvii panostaa myös aikaa ja Torniossa siihen on nyt mahollisuus. Siellä on sopiva ilmapiiri. Omaa juttua saa tehdä, on ykkösluokan studio ja myös oma bändi Kirveenkantajat.
Sinulta on ilmestynyt kaksi CD-levyä Nimeni on Talonpoika Lalli (2007) ja Lallin Kumautus(2009). Onko tulossa uutta materiaalia?
– Nuo aiemmat julkaisut ovat niin sanottuja mixtapejä eli taustat on varastettu. Tällä alalla sitä ei katsota pahalla, mutta biisejä ei oikein voi radiossa soittaa, koska tekijänoikeusjutut tulee vastaan. Nyt kuitenkin teen koko ajan uutta musiikkia Lappian studiolla ja seuraavalla levyllä kaikki on omaa.
Räppiä on monenlaista, ketkä ovat esikuviasi?
– Asa, joka teki ensimmäisen levyn Avain-nimellä 2000-luvun alussa, on mulle jonkinlainen oppi-isä . Hän on syntynyt Kemissä ja asunut Torniossa, mutta muuttanut jo alle vuoden vanhana Itä-Helsinkiin.
Hänen kanssa on juteltu paljon sanoituksista. Teksteissä hyvä tarina on mulle tärkein. Sanoittajista arvostan myös J. Karjalaista ja Tuomari Nurmiota.
Olet kiertänyt Lappia ahkeraan, missä ovat parhaat keikkamestat?
– Melkein voi sanoa, mitä pohjoisemmaksi menee, sitä paremmaksi meininki muuttuu, ainakin aidommaksi.
Esimerkiksi uutenavuotena olin Inarin Papanassa. Ajoin kattomaan Edorfin keikkaa, mutta pääsin itsekin vetämään muutaman biisin. Meno oli aivan käsittämättömän kova. Tuntu, että katto räjähtää.
Pyhätunturilla olen esiintynyt jo viisi vuotta putkeen. Siellä vastaanotto on aina hyvä. Levillä taas vaihtelee. Se on enempi sitä biletyshommaa, Helsinki-meininkiä.
Aina tulee myös uusia paikkoja. Ensi perjantaina on eka keikka Saariselällä, joten sekin tulee koettua ja korkattua.
Lue myös: http://www.uusirovaniemi.fi/miesie/1194958317925/artikkeli/talonpoika+lalli+palkittiin+keksilla.html