Tässä ja nyt: Uuden levyn tehnyt FREE RIDE tuo oikeaa rock`n`rollia hulluun maailmaan
FreeRidepromo16

FREE RIDE: Mulligan , T.O. & Jari

TassaNytUpouudella Word Of  Fools-kiekolla torniolainen Free Ride ottaa härkää sarvista ja mylvii vahvasti tässä ajassa. Pohjoisella powertriolla on iso maailmoja syleilevä, juureva  rock`n`roll- soundi.

Laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Tapani ”T.O.” Ollonen perusti yhtyeen vuonna 2000 ja hänen komennossa Free OllonenRidesta on Run16kypsynyt ja kehittynyt bändi, joka on valmis soimaan suuremmillakin areenoilla.

Free Ridelta on ilmestynyt kolme EP-levyä ja kolme CD-albumia. Usein yhtyettä on verrattu kouvolalaiseen Peer Güntiin. Kun kuuntelin yhtyeen levyjä ja sen jälkeen World Of Foolsin biisejä, uskallan sanoa, että vanhojen raakkien aika on ohi.

World Of Fools on viiden tähden rock`n`rollia, Amerikan rautaa, jossa sointia pehmentävät mukavasti blues-ja americana-ainekset. Levyn on julkaissut Turenki records, jonka monipuoliseen artistikaartiin kuuluvat muun muassa Kalottjazzissakin vierailleet Niko Ahvonen ja White Knuckles trio.

Free Ride on ollut aina se tärkein juttu torniolaissyntyiselle Olloselle, mutta hänet tunnetaan myös pientä hiljaiseloa viettävästä Greedy Pigistä, jossa hän jakaa laulaja-kitaristin tontin Jari ”Päne” Pänttäjän kanssa.

Tapanille  musikaalisuus on suvun perintöä. Ensimmäisen kunnon kitaran hän sai rippilahjaksi, jonka jälkeen hänen opettajaksi siunaantui, paras mahdollinen, mitä seudulta löytyi eli  Jake Voutilainen ja musiikki vei mennessään.

Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta hän valmistui muusikoksi vuonna 2005, jonka jälkeen hän kiersi muutaman vuoden Sonata Arctican crew`ssa ympäri maailman, kunnes 2008  ryhtyi yrittäjäksi ja pyörittämään Tornion Musiikki-liikettä yhdessä Tony ”Rebel” Ylianuntin kanssa.

 World Of  Fools-albumin takakannessa kysyt: Kuka on kuningas tässä hullujen maailmassa? Mitä itse vastaat ?

– Hieman leikittelen sanoissa ajatuksella, että kuka tai mikä on kenellekin kuningas tai se omin kovin juttu tässä maailmassa. Rahan rooliin siinä myös viittaan. Nimikkokappaleen lisäksi  tuohon samaan teemaan  liittyy myös Jussi Pohjasen taiteilema levykansikin, rahasta tehty tyhjä valtaistuin.

Free Ride tänään. Miltä pohjalta ponnistatte ja onko musiikki southern rockia vai  jotain muuta?

 – ZZ Top, Peer Günt, Lynyrd Skynyrd, Blackfoot, Mountain, Danko JonesSamasta puusta veistellään, mutta kuitenkin omalla oksalla ollaan.

Southern rock-osasto on ehkä jäänyt hieman jo unholaan, mutta tottakai kaikuja sieltäkin on. Sen verran syvällä sekin homma on selkärangassa, kuunneltu on ja paljon. Viittaus siihen toki sallitaan, mutta kun ottaa huomioon vielä tämän kotikunnan, niin ei ihan suoraan southern rockista kehtaa puhua, ainakaan itse henkilökohtaisesti.

Aiemmat levyt Free Ride on tehnyt pääosin kotikulmilla Antti Lindholmin johdolla Boat Island-studioilla, nyt äänititte uusimman World of  Foolsin Ahti Kortelaisen legendaarisessa TicoTicossa Kemissä, miksi näin?

– Muita vaihtoehtoja pohdin jo heti edellisen levyn jälkeen ja Ahtihan oli mulle ennestään tuttu kaveri ja nyt kokeiltiin TicoTicoa. Ahti on ammattimies ja ymmärsi kyllä heti, että mitä haettiin. Tekemisen meininki oli mukana koko ajan ja lopputulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä.

World Of Fools-albumilla on mukana  Sonata Arctica-urkuri Henrik Klingenberg biisissä Long as the wheels go round , tuliko hän Ahdin ehdotuksesta? 

– Idea oli oma. Tiesin, että jos tuo balladi levylle laitetaan niin siihen täytyy saada urkua. Henkka suostui heti ajatukseen,  ja veti urkumattoa biisille ihan hyvillä mielin.

Tutuksihan hän on tietenkin tullut, kun olen olen ollut Sonata Arcticalla töissä. Henkka on hieno mies, ja todellinen kosketinvirtuoosi!  Tavataan taas Pyhä Unpluggedissa ja Satama Open Airissa, joissa käyn tuuraamassa teknikkona.

Kitaristi-laulaja Billy Gibbons on sanonut, että häneltä meni kolmekymmentä vuotta, että hän oppi laulamaan yhtä raspisesti kuin vokalisti Rod Stewart Jeff Beck Groupissa, joka oli ZZ Topin esikuva. Päivität World Of Fools-albumilla kymmenen vuoden takaisen Troublemaker-biisin, jolla kuulostat aivan poikaselta nykylauluusi verrattuna. Tuleeko karheus iän mukana vai harjoittelemalla?

– Ehkä se ikä on tuossa suurin tekijä, mutta toki rouheus voi löytyä nuoreltakin sälliltä. Itse olen koittanut panostaa tuohon lauluhommaan viime vuosina entistä enemmän, kun on  ajan saatossa tajunnut,  kuinka vaativaa hommaa se oikeastaan on.  Olen alkanut perehtyä siihen kaikin puolin ihan eri tavalla kuin nuorempana, kuunnellut vaikuttajia tarkemmin ja myös näin ”akateemisesti” sanottuna tutkinut omaa ääntä ja soundia enemmän ja koittanut saada siitä enemmän irti.

Levyn valmistumisen jälkeen Free Riden rumpaliksi  on vaihtunut Tornio-lähtöisissä bändeissä, Moses Hazyssä ja Zacharius Carls Groupissa kunnostautunut Jari Pääkkö, tuttu sinulle jo ilmeisesti pitemmältä ajalta?

– Jarin tunnen  Torniosta kouluajoilta konservatorio Lappian musapuolelta. Soiteltiin jo silloin monenlaisia juttuja samoissa porukoissa. Erittäin kovaa settiä on tulossa. Hänkin on ollut erittäin mielissään, kun pääsee vetämään kunnon rytinää pitkästä aikaa. Ja me tietenkin Mulliganin (Juha Liimatta) kanssa ollaan tyytyväisiä, kun on vähintäänkin Pohjois-Suomen kovin rockrumpali setin takana!

Vaikka olet Free Riden laulaja ja lauluntekijä, ja myös osaava rumpali, ensisijassa sinut mielletään kitaristiksi, joten nimeä, tässä ja nyt, kitaristit, joita eniten arvostat ?

– Hienoja kitaristeja on paljon, mutta parhaasta päästä ovat minusta  Zakk Wylde,  tajuton monipuolinen lahjakkuus, eikä pelkästään tiluttava kitarasankari, Frank Marino, mainio rock-kitaristi, jolla on loistava soittotekniikka, tyylitaju ja draivi  ja  Billy Gibbons, tyylikkään blues-rockin ehdoton kunkku! Oma linja on ja pysyy tyylillä, vaikka ikääkin tulee.  Tässä nyt muutama.

Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi pienin perusteluin?

– Ehkä ajattomaksi suosikikseni nousee Zakk Wylden Pride & Glory – trion saman niminen Pride & Glory-albumi. Tuo levy on kolahtanut aikoinaan niin kovaa, että tulee kuunneltua tänäkin päivänä ihan tasaisin väliajoin. Älyttömän kovaa soittoa, laulua ja hienoja biisejä!

Kuka muusikko olisit halunnut olla (jos itseä ei oteta lukuun)?

– En suoraan osaa sanoa kenen kengissä olisi ollut mukavinta. Varmasti monenkin eri artistin, mutta tuo 1970-luvun meininki noin yleensä olisi ollut hienoa nähdä. Tuon genren kulta-aika, mitä itsekin fanittaa.

Muusikkona ja musiikkiliikkeen pitäjänä kuuntelet varmasti paljon musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ?

– Uudemmista jutuista ei ole tullut ihan älyttömiä kiksejä saatua. Viimeksi olen innostunut  enemmän  Joe Bonamassan meningistä ja hänen vanhemmasta tuotannosta. Miehellä on aivan älytön kitaransoiton tekniikka ja soittimen hallinta! Rankemmasta matskusta myös ruotsalaista Mustaschia on tullut diggailtua. Hyviä biisejä ja erinomainen laulaja!

Free Ride-levyt: Free Ride (2000), Troublemaker (2004), Blues overload (2006), Outlaw stories (2008), Dead Man’s Hand (2011), World of Fools (2016)