URIAH HEEP-rumpali keikalle myös Haaparannalle
LeeKerslake2

LEE KERSLAKE

Viikko sitten Väylän Pyörre uutisoi Lee Kerslaken vierailusta 18. heinäkuuta Flakasand Rock & Blues-festivaaleilla. Nyt on varmistunut, että entinen Uriah Heep-rumpali saapuu keskiyön tunteina Kalixin läheltä Morjärvistä esiintymään myös Haaparannan Pondeen.

Viime vuosina Kerslake on keikkaillut säästeliäästi muun muassa entisten bändikavereidensa urkuri Ken Hensleyn ja basisti Paul Newtonin kanssa Uriah Heep Legends-nimen alla. Samaiset herrat soittivat yhdessä jo 1960-luvulla kulttibändi The Godsissa, josta veivät perintönä Uriah Heepiin vahvat lauluharmoniat.

Pohjoiseen Lee saapuu ruotsalaislaulaja Stefan Berggrenin kanssa. Viime vuonna heidän yhteistyönä syntyi mainio  albumi The Sun Has Gone Hazy. Heidän kanssa Haaparannalla soittavat myös kitaristi Thomas Jakobsson ja basisti  Erik Tornberg.

Lee Kerslake oli mukana Uriah Heepissä yli 30 vuotta. Välillä hän oli pari vuotta Ozzy Osbournen bändissä. Vuonna 2007 hän jätti jatkuvan maailmankiertämisen Uriah Heepin kanssa terveydellisistä syistä.

– Olimme Saksan kiertueella. Kun en pystynyt nukkumaan bussissa kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa, päätin lyödä hanskat tiskiin.

Kärsin reumatismista, jatkuvasta päänsärystä ja muistakin vaivoista, mutten anna niiden lannistaa. Soitan rumpuja kuitenkin yhä yhtä kovaa kuin 25-vuotiaana, erona vain, että se koskee, Lee kertoo Ville Krannilan ja Kimmo Tattarin haastattelussa KKDowning.netissä.

Kerslake tuli mukaan Uriah Heepiin sen neljännellä levyllä, Demons & Wizards (1972), josta tuli yhtyeen suurin menestys. Levy sisälsi myös jättihitin Easy Livin`, jota vieläkin kuulee joka puolella, lähimpänä esimerkkinä Kemin kaupunki, joka tv-spotissaan mainostaa itseään biisin voimalla.

Suomessa Uriah Heep  valittiin samana vuonna 1972 suosituimmaksi ulkomaiseksi rockyhtyeeksi ja se esiintyi ensi kertaa meillä Ruisrockissa.

On sanottu, että Lee oli puuttuva lenkki yhtyeessä. Hän toi porukkaan lisää voimaa niin soitto-kuin laulupuolellekin. Hän osallistui myös  laulujen kirjoittamiseen.

Seuraavan albumin The Magician`s Birthdayn nimibiisissä Leellä oli keskeinen rooli kitaristi Mick Boxin kanssa.

– Halusimme laulun keskelle kaksintaistelun. Kitara oli hyvä noita ja rummut paha noita ja se onnistui yhdellä otolla. Se oli pelkkää magiikkaa.

Uriah Heep takoi klassikkoalbumin toisensa jälkeen. Kuitenkaan  yhtyeestä ei tullut koskaan yhtä isoa nimeä kuin Led Zeppelin tai Deep Purple.

– Vaikea sanoa syytä. Olimme ehkä hiukan myöhässä. Led Zeppelin ja Deep Purple ehtivät  3-4 vuotta ennen meitä. He olivat putsanneet pöydän ja meille jäivät muruset, Kerslake puntaroi.

Uriah Heep oli tien päällä 11 kuukautta vuodessa. Sen kultakausi kesti vuodet 1972- 1975, jolloin ilmestyi viisi albumia. Pikkuhiljaa väsymys alkoi painaa ja viina viedä miehistä voiton. Uriah Heepin selkäranka ja suosio alkoi rapautua. Persoonallisen laulajan David Byronin ero nopeutti miesvaihdoksia.

– Davidillä juominen ei pysynyt enää hallinnassa. Liian paljon paineita. Me teimme kolme keikkaa, yksi vapaapäivä. Sitten neljä keikkaa, yksi vapääpäivä. Aloimme käydä toistemme hermoille. Niin käy kun bändi elää kuin perhe yhdessä seitsemän vuotta.

Meillä oli ongelmamme. Ne nousivat pintaan ja ihmisten oli mentävä. Tarkoitan, että minunkin. En voinut kestää manageri Gerry Bronia enää. Olin kyllästynyt häneen. Hän otti 50% kaikesta, minkä ansaitsimme.

Gerry oli väärä henkilö manageroimaan bändiä. Hän antoi potkut Davidille. Se oli surullista. Hän lakaisi hänet tieltään. Siitä jäi paha maku.

Vuonna 1979 Kerslake jätti Uriah Heepin  ja lähti tekemään omaa sooloalbumia Peter Coxin(x- Go West) johdolla.

– Sitten sain puhelun Black Sabbathin agentilta. Hän sanoi;”Ystäväsi Ozzy Osbourne haluaa sinut bändiinsä.” Siinä vaiheessa en ollut kuullut mitään yhtyeen kitaristi Randystä (Rhoads), joten sovittiin studiotreffit. Kun  hän alkoi soittaa kitaraansa, multa pääsi huuto: ”Whoaah! Yeah!!” (naurua). – Kahden viikon päästä olimme jo levyttämässä ekaa Ozzyn sooloalbumia.

Lee oli mukana Ozzy Osbournen kahdella klassisimmalla sooloalbumilla Blizzard Of Ozz  ja  Diary Of A Madman

– Kirjoitimme lauluja yhdessä Randyn ja Bob Daisleyn kanssa. Se oli hienoa aikaa ja nuo olivat suurenmoisia levyjä. Flyin’ high again oli yksi ideoistani  ja Over the mountain toinen.

Rumpalina Ozzyn bändissä Kerslake sai kokea arvonnousun ja hänet rankattiin useassa äänestyksessä 20:n parhaan rockrumpalin joukkoon maailmassa. Hänen omia suosikkejaan ovat bigbandrumpali Buddy Rich ja ennen muuta John Bonham, jossa hänen mukaansa oli luonnetta ja sydäntä.

– John oli idolini. Rakastin häntä ja tunsin hänet oikein hyvin. Hän oli suuremmoinen kaveri ja rakastin hänen soittoaan. Hän oli hard rock minulle. Cozy Powell oli toinen ja Carmine Appice kolmas.

Loistavia rumpaleita riittää ja olen ylpeä, että olen päässyt samaan porukkaan. Kun ihmiset tulevat kiertueella sanomaan; “You are one of the greatest drummers in the world”, tottakai se hivelee ja tuntuu miellyttävältä kohteliaisuudelta, muttei sen ei saa antaa nousta päähän, Lee Kerslake sanoo.