Ylläksellä KEKSI-musiikkipalkinnolla muistettu ULLA PIRTTIJÄRVI: ”Joiku on elämäntapa”

ULLA PIRTTIJÄRVI ja Uldan Marko Jouste Ylläs Jazz Bluesin tunnelmallisessa päätöskonsertissa

Saamelaistaiteilija Ulla Pirttijärven ääni ja joiun rikas väripaletti piti yleisön maagisessa otteessaan Ylläs Jazz Bluesin sunnuntaisessa päätöskonsertissa. Kuultiin akustisesti helääviä makupaloja mukavasti sekasin aika rankkojenkin myrskynmyllerrysten kanssa.

Ulla joikasi kaamoksen kaatumisesta, Kevään riemuista (Giđđariemut) ja Vasanmerkinnästä (Miessemearkumat). Hän nosti  Kuun (Mánnu) ja Revontulet (Guovssahasat) taivaalle ja sai yleisön ulvomaan Suden (Gumpe) lailla. Hän esitti tyttärelleen Hildalle tekemänsä joiun kahdenkymmenen vuoden takaa ja vielä vanhemman omasta nuoruudestaan, joka kertoi Salkko-Niilaksesta.

Ullan konsertti oli riisuttu, hypnoottinen kokonaisuus, jossa hänen Ulda-yhtyeensä (Marko Jouste, kielisoittimet, Mikko Vanhasalo, puhaltimet ja Ari Isotalo, rummut), hienovarainen säestys piirsi tunturit, mutta jätti värien käytön Ullan huoleksi.

Yksi Ylläksen konsertin kohokohdista oli joiku Giđđariemut, oodi keväälle. Ulla, et taida  paljon perustaa  Lapin talvesta?

– Totta. Olen huono kaamosihminen. Kun väsyn pimeään, saamen käsitöiden teko on mulle väriterapiaa ja säilyn hengissä. Olen kevätihminen ja siksi joikaankin mielelläni keväästä. Niin kuin kirjoitan suomennettuna…silloin minä taas iloitsen, tanssin, pyörin ja iloitsen.

Mistä joikusi tulevat? Astutko ovesta ulos vai käännytkö sisään omaan ajatusmaailmaasi?

– Sekä että.  Inspiraatio  saattaa tulla kotona arkiaskareissa. Kun touhuan, joikaan, mutta myös esimerkiksi autoa ajaessa tai luonnossa liikkuessa. Joiku on elämäntapa.

 Teet Ulda-yhtyeesi kanssa modernia joikua, jossa perinteiset saamelaiset tunnusmerkit kohtaavat muun maailman musiikin. Onko niiden yhteensovittaminen vaikeaa?

– En mieti onko joiku moderni vai ei. Joiut tulevat mulla usein  ”tunteen palolla”. Kun saan idean uuteen joikuun, niin sen pohjalta lähdetään porukalla hakemaan sen ympärille toimivaa saundia  ja katsotaan, mitä syntyy.

YHTEISLEVY HILDAN KANSSA TULOSSA

Kaksi vuotta sitten Ulla ja Hilda esiintyivät Solju-nimellä Suomen viisukarsinnassa ja sijoitus oli hienosti neljäs (kuva: UMK)

Angelin tyttöjen jälkeen soolourasi esikoinen oli lastenlevy ja -kirja Hoŋkoŋ Dohkká (1996). Siitä sait  Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon ja laulut teit saamelaislasten laulettavaksi. Vieläkö niitä lauletaan kouluissa?

– Lasten musiikkikirjaa ja cd:tä käytetään edelleen päiväkodeissa ja kouluissa ahkerasti. Kun tämän materiaalin julkaisutilaisuus pidettiin Karigasniemellä, Aillohas (Nils Aslak Valkeapää) sanoi minulle, että Hoŋkoŋ Dohkkásta tulee klassikko. En olisi sitä osannut arvata, mutta sen tiesi Aillohas  jo silloin.

Lapin läänintaiteilijana, jatkoit työtäsi ilmeisesti samalta pohjalta? 

– Läänintaiteilijana tein monenlaisia asioita. Esimerkiksi hankin joikaajia opettamaan perinnettä edelleen koululapsille ja  tein myös joiku-oppimateriaalia yhteistyössä Marko Jousteen kanssa Saamelaiskäräjien oppimateriaalitoimistolle.

Hoŋkoŋ Dohkká-levylle inspiraation antoi tyttäresi Hilda. Nyt hän on jo aikuinen ja asuu Helsingissä. Hildan musiikkia on kuultu Helsingissä eri tilaisuuksissa ja hänen  yhtyeensä Gájanas valittiin äskettäin Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhtyeeksi, miltä tuntuu? 

– Hilda opiskelee Sibelius-Akatemian globaalin musiikin linjalla, ja tykkää koulusta. Välillä kuitenkin Helsingin kiireinen elämänmeininki kuuluu ahdistavan, jonka ymmärtää kun Utsjoelta yhtäkkiä viskattiin sinne pääkaupungin vilinään.

On mukava, kun oma tytär on innostunut myös musiikista, voipi jakaa ilot ja surut aiheesta ja toinen ymmärtää ja jaksaa kuunnella.

Pidetään tiiviisti yhteyttä ja Hildan kanssa  työstetään parhaillaan myös yhteistä levyä,  jossa kummatkin olemme äänessä. Muusikkoina ja tuottajina toimivat kyseisellä cd:llä Teho Majamäki ja Samuli Laiho. Olemme olleet studiossa muutamat sessiot ja levy pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella. Tätä materiaalia on ollut tosi kiva nauhoittaa ja odotan innolla, että saamme matskut ilmoille.

FRODE FJELLHEIM JA ULDAN SYNTY

Ennen Uldaa teit Disney-animaatioon Frozen musiikkiakin tehneen, norjansaamelaisen Frode Fjellheimin kanssa kolme albumia: Ruošša Eanan (1997), Máttaráhku Askái (2002)ja Áibbašeabmi (2008). Silloin joikusi taustalla soi enempi urbaani syntikka ambient. Minkälaisia muistoja herää ja vieläkö esiinnyt Froden kanssa? 

– Kokemusta Froden kanssa on kertynyt. On ollut kiertueta Saksassa, Kanadassa, Japanissa, esiinnytty Norjan kuninkaalle ja vaikka mitä. Hänen kautta Norjasta on tullut minulle melkein kuin toinen kotimaa. Olen päässyt työskentelemän monien taitavien norjalaismuusikkojen kanssa ja samalla kielitaitokin on parantunut.

Ulla & Ulda

Viime vuonna toimin Tromssassa Fylkes-artistina puoli vuotta. Se vastaa Suomessa läänintaiteilijan pestiä. Hieno kokemus kiertää Tromssan kouluja ja esiintyä norjalaissoittajien kanssa muun muassa pakolaisten vastaanottokeskuksissa.

Loppuiko yhteistyö Froden kanssa ja aloit etsiä uutta yhteistyökumppania vai kuinka Ulda sai alkunsa?

– Ulda yhtye syntyi, kun aloin läänintaiteilijana Marko Jousteen kanssa työstää joikuoppimateriaalia Saamelaiskäräjille. Aloimme musisoida, kokeilla ja hakea yhteistä saundia.

Froden kanssa olin tehnyt niin pitkään yhteistyötä, että luonnollisestikin oli halu nähdä ja kokea muidenkin muusikkojen kanssa. Toki teen edelleen Froden kanssa yhteistyötä aina kun siihen on mahdollisuus. Viimeksi viime syksynä olin hänen Arktisessa messussaan yhtenä solistina. Muusikolle on tärkeää, että on monenlaista projektia meneillään.

Mitä  esimerkiksi on luvassa lähitulevaisuudessa?

– Tänä keväänä toimin muun muassa äänenkäytön opettajana Utsjoella Saamen musiikkikoulun  Sámi musihkka-akademiassa  ja myös kielipesässä, ja keikkailen joikaillen siellä täällä. Tyttäreni Hildan kanssa esiinnytään Irlannissa ja Uldan kanssa Oslossa. Lisäksi kesällä olen mukana ainakin maailmanmusiikkifestivaaleilla Førdessa.

LUE myös Ylen juttu: http://yle.fi/uutiset/3-943101